
Niinkuin kaikilla, mullakin on varjo. Se seuraa mua halusinpa tai en. Äiskän kanssa on sovittu, että yritetään tutustua omiin varjoihimme mahdollisimman hyvin. Näissä kuvissa mä oon kiltti ja peloton, mut mun varjo vapisee ku haavanlehti. Se haluu kuristaa äiskän hengilt, koska äiskä ei suostu ymmärtämään mun kissan luonnetta. Tänään olin rohkea ja hyppäsin tuonne parvekkeen ritilälle. Äiskä karjas et alas sielt. Mun varjolle meni vetelät pöksyyn, mut öykkäröin ja pysyin korkeuksis. Äiskä huomas et oon tulos ittekseni ja hyväksy mun öykkäröinnin. Näin me äiskän kans opitaan elämää, toistemme hyväksyntää ja kaikkee tärkeää kanssakäymisen kuvioist.
Ohoh, nyt alko tuleen vettä taivaan täydelt. Toivottavasti ei kuitenkaan vedenpaisumusta niinku muualla Euroopas. Tulin pois parvekkeelt ja näyttää tosiaan siltä et tuo varjo seuraa mua. Mulla se on tänään näkyvä, äiskäl kuulemma näkymätön.
Äiskä mokas jälleen lääkkeitten kans. Se unohti ottaa yhdelt`toist pitkävaikutteisen Levamirin ja noitu sitä ihanku oisin ollu syyllinen sen insuliinivajeeseen. Tiä miten päin täs tuon piikityksen kans pyöris. 

Toisaalta olen huono neuvomaan, kun ei ole kokemusta tuon tyyppisistä hoidoista.
Täällä on tänään aurinkoista, mutta viileää. Plassilla käynti siirtyi sitten jollekin muulle kuin tälle päivälle.
Sain luettua Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 loppuun, joten olen nyt hiukan espanjalaisissa tunnelmissa. Hän oleskeli tuolloin andalusialaisessa kylässä Churrianassa. Itse kun en ole koskaan käynyt Espanjassa, niin joiltakin osin teksti jäi hieman vieraaksi, mutta se oli kuitenkin riittävän mielenkiintoinen, jotta sen jaksoi kahlata läpi. Käännöstöistä ja muistakin kirjallisista hommista hän tekee selkoa ystävilleen ja työtovereilleen. Välillä hän tekee lystikkäitä huomioita sekä itsestään että lähimmäisistään. Ja töitä tuntui olevan aivan julmetusti. Hänkin valitteli kielitaitonsa olevan lähinnä kirjallista laatua. Aktiivinen puoli oli passiivista taitoa heikompi.
Nyt vain naukumaan kissakielellä Darwinin oppeja. Ajattelin katsella Teemalta elokuvan, jossa käsitellään luonnontieteen ja uskonnon keskinäisiä kahnauksia yhdysvaltalaiseen malliin 1920-luvulla.
Eiku hyvää illan jatkoa.
Pekalle ja Leilalle hyvää matkaa ja mielenkiintoista lomaa etelässä!
lazing in summer sunshine
can’t keep eyes open…
nice shadows too.