sanoi äiskä ku heräs kymmenen tunnin horteestaan. Minut se herätti 5-6 kertaa yön aikana. Lopulta naukasin: "Mikset käytä Tenoja, niin loppuis tuo häiritsevä vessassa ravaaminen." Äiskä naukas takas: "Suu soukemmalle katti, mähän leijun kuin höyhen ilmas sun koris ohi." Ja mä: "Tuntuu maanjäristykselt ku ohitat mut." Äiskä: "No jo on puheet." Mä: "Nau`un vain asiat halki." Äiskä: "Ja halkomista riittää mun taudeista ja vaivoista." Me urputettiin, sanailtiin, väiteltiin. Äiskä jäi toiseks. Siltä palo pinna ja keskisormi vilahti. En reagoinut siihen. Aattelin et lapsellist öykkäröintii. Oon tommosen yläpuolel.

Päivä on pitkäl. Siirryin linnastani parvekkeel nukkumaan. Äiskä nuokkuu palatsissaan. Sen mahaa vääntää ja sitä oksettaa. Primperan auttaa. Ainakin hiukan.

Söis vähemmän mansikoit ja mungoi niin paranis. Mut äiskä ei saa himoaan talttumaan. Ei sitten millään.

Mä yritän näyttää esimerkkiä. Napsin naksun tai pari. Latkin vettä päälle ja siinä kaikki tänään.

Kotimme on linnamme vai onko sittenkään, kysyn itteltäni?