Olen istunut parvekkeel ja lukenut  Alan Drewnin kirjaa. Aattelin häivyttää ennakkoluulojani tutustumalla kurdiperheen arkeen Turkin 1999 maanjäristyksen jälkimainingeissa. Ihan kelvollista luettavaa. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria, tavasin takakannesta. Lukeminen keskeytyi ku muistin naapurin parvekkeen. Hyppäsin kaiteelle. Äiskä heräsi tömähdykseen. Otin just vauhtia ylittääkseni esteen ku tunsin kouran kiertyvän häntäni ympärille. Naukasin: "Ei kissoi saa vetää hännästä." Äiskä siihen: "Eikö?" Mä: "Sattuu." Äiskä: "Avitan sut uksesta olkkariin." Lensin jaloilleni raapimamatolle. Hyvin alkanut partsipäivä on sit ohi. Niin varmaan monta seuraavaakin. Miten selviäisin iltaan, kysyn vain. Vastausta ei kuulu. Taas on välit pokki äiskän kans. Osittain. Toi tuo sentään Seeban sesonkiherkkuu kaupast ja heitteli mungoi pyydystettäviksi. Itte juhli eilisii synttäreit sokerittomal jätskil ja kylmäl kaffeel.

Katon mitä valokuvamaailmaan näkyy ja kuuluu.

Kamut helteet kuulemma loppuvat. Nyt kannattaa kärventää nahkaansa.