huolehdin ja kääntelin samalla sokruvihkon sivuja. Joulun jälkeen kaikki arvot ovat olleet moitteettomia. Aamuin aina alle 5: ensikertaa vuosiin. Äiskän dieetti näyttäisi olevan ok, joten kai mä voin pikkuhiljaa lopettaa tän kontrolloimisen. Ja mä toivon et äiskä hellittää mun kintuista urputtamisen (niinku et nuo takatikut pitäis pistää marinadiin ja.... jätän toistamatta loput)

Aamupalalla ilakoin taas mungosateessa. Sain pari koppiakin ja itsetunnon koheneminen täräytti hännän äiskän ranteen paksuiseksi. Makasin sit rentona ku ellun kana ja tarkkailin vaivihkaa Hesarin otsikoita, kuvia ym. Hirveesti diktaattoreiden naamoja. Aattelin et onpa hyvä et meil on tääl demokratia. Voin blokata ja jutskata aika vapaasti ja säilyttää pääni vaik arvostelisin hallituksen toimia.

Äiskä siirty lukemaan Markus Nummen: "Karkkipäivää." Mä lähden tähyilemään valkean peittämää pihaamme.

Pidämme sisäpäivän ja hoidamme kinttujamme. Tsau kamut!