Halameella käydessään isä pani merkille, että puolukankartteja kypsyi paljon. Niinpä sitten yhtenä sunnuntaina pääsimme sinne marjaan. Matka autolla ei ollut pitkä, mutta tienvarresta piti kävellä metsäpolkua melkoinen rupeama.

Mökki nökötti yksinäisenä puita ympärillään. Se ei ollut suurensuuri, mutta hyvin me sinne mahduttiin. Käytiin hakemassa vettä lähellä olevasta lähteestä, sillä aikaa kun isä pilkkoi puita ja viritteli tulen pesään. Me syötiin puolet eväistä ja lähdettiin sitten vähän kauemmaksi poimimaan puolukoita. Mättäät punottivat kaikkialla. Yhden tyhjentämisestä tuli astia melkein puolilleen. Pikkuastiat sai tyhjentää isoon ämpäriin.

Muutaman tunnin kuluttua palattiin mökille. Kerrossänkyjen hirventaljat lämmittivät mukavasti. Mutta ei me yöksi jääty. Syötiin vain loput eväät ja levähdettiin vähän.

Kotona alkoi samantien perkkaus. Äiti viritteli isän tekemän perkkuulaudan saavien väliin. Pikku-velikin, joka osasi jo kävellä pyöritteli marjoja saaviin.