Meillä makoillaan. Venytellään. Makoillaan lisää. Venytellään lisää. Nau´utaan. Haukotellaan. Nau´utaan lisää. Haukotellaan lisää. Äiskän haukottelua rajoittaa sen tuhoutuneet leukanivelet. Ne on niin kipsis et suu aukee vain neljänneksen entisestään. Mulla kun aukee neljänneksen yli maksimin. On eroo on. Kun on vaivoja niin on. Kellä on kellä ei. Ei ihme et äiskän maha reistailee. Se harkitsee taas liemiin siirtymist. ku ruoka ei kertakaikkiaan sula. Se kärsii. Kärsii lisää. Mä en osaa noihin kärsimyksiin eläytyy. Mitä nyt välil äiskän mahan päällä loikoessa äimisteln vallatonta äänimaailmaa ja kamalaa kupruilua sen leikkaushaavan tyrässä. Siis näin fyysistä elämää hengellisen juhlan aikaan. Ollaan somaatikkoja. Ja ollaan sitä täysillä. Ollaan lisää. Mahan vankeja. Nahan vankeja. Kuoren vankeja. Mä viel kaavojenkin vanki. Viiksien vanki ja tylppien kynsien vanki.

Mepä leivottiin joulutorttutaikina päästäisenä. Laitettiin puolukkahilloo mausteeks ja keitettiin kunnon kaffeet. Mulle tuo tarjoili turskaa liivattees ja heitteli juustopalleroit saaliiks.

Paksuillaan kamut ja paksuillaan viel lisää. Tsau!