Äiskää kyllästyttää lyhennellä mun kynsiä. Ja omiaan. Kummallekin kuulemma tarvitsisi ostaa jonkinlaiset leikkurit. Vanhemmiten kun tuo kynsiaines tuppaa paksuuntumaan. Minusta se on vain hyvä, saa kunnon otteen ovista ja tarvittaessa verhoista suikaleita. Sohvatkin rei´ittyvät pienestä hipaisusta. Kirjahyllyihin oon veistellyt puupiirroksii. Oviinkin nimikirjoitukseni. Jatkossa aattelin pyytää äiskältä mustetta ja siirtyä napsuttelun sijasta kirjeisiin. Oottakaa vain, kohta postilaatikkonne pullistelee mun kirjeistä ja korteista.

Äiskä keittää perunoita. Mullekin! Aatelkaa perunoita mulle ja lisukkeeksi salaattii. Jälkkäriksi kuivahedelmii. "Entäs courmetit," naukasin. "Iltapalaksi sitten," sanoi tuo. Elä sen kans sovussa! Hitot, manasin ja painuin verhon taa nukkuun.