pääsi äiskältä kun selvisi kaatumatta eilisestä apteekkireissusta. Ilman rollaattoria en kauppaan enää lähde, totesi äiskä ja näytti olevan tyytyväinen varastossa turhanpanttina jökköttävään vempaimeen. Kauppareissu jäi kuitenkin tekemättä: äiskä mietti keppiä apuvälineenä tai uusia nastoja kenkiin, ehkä sittenkin kävelysauvoja tai soittoa huoltoyhtiöön hiekoitusta parantavin toivein.
Ja sitten: äiskä lohkaisi et mä saisin hoitaa kevään asioinnin ulkona. Kaatuisin kuulemma matalana, mulla on ne yhdeksän henkeä, voisin vetää pulkassa ostokset ym. ym. Katsoin kauhuissani utopistisia suunnitelmia punovaa äiskää. Päätin aloittaa paaston. Se alkoikin mallikkaasti oksuilla olkkarin matolle. Sen jälkeen ei tehnyt mieli muonaa.
Mutta. Rajansa kaikella. Illalla hiukoi vietävästi. Anoin annosta astiaani: aterian annettuaan äiskä pyörsi puheensa. Saat jatkaa sisäsiistinä kissana kaksiossa. Pian nuo lumet sulaa ja aurinko pehmittää jäykät jalkani. Kaikki järjestyy. Ihan kaikki, Viivi. Usko mua. Kamut näillä mennään täällä!