Oon viettänyt tuntikausii täs ikkunas. Ensin ootellen äiskän heräämist. Sain mouruta moneen kertaan ilman tulosta. Lopulta luovutin. Äiskä tuli ku tuli. Kylppäris puleerattiin hartaast. Mulla meinas mennä lirit kintuille ku en päässyt laatikolleni. Äiskä ihmetteli miksi säästän asioinnit aina siihen kun hän tarvii huussii. Mä kysyin: "Mitä HUUU `Sin?" Äiskä selitti sanaa samal ku mittas sokrui. Se annosteli liemet kynissä, laitto aamupalan, pisti pistot mahanahkoihin. Anto viimein mulleki safkaa. Sit nassutettiin. Luettiin lehti. Äiskäl näytti olevan virtaa. Se ripusti pikkulyhdyn ikkunaan sydämen tilalle. (Sydän otti loparit jouluntuojana) Lyhty toimii aina jos on kynttilöit. Äiskä katko sydämest johdon. Laitto sen päähän mun hiiren ja leikitti mua puol tuntii. Mä hyörin hulluna paistin kimpus. Tein valtavii loikkii. Saalistin hurmios. Sitten lops. Homma loppu niin ku oli alkanut. Tosta vaan mitään sanomatta.

Nyt sit istun täs ja tuijotan pimeyteen. Verhoja ei voi sulkee ku lyhdyn kynttilä palaa. Annetaan naapureil ilonsa. Sikäli ku haluavat. Joulun odotus alkoi selvääkin selvemmin. Mä täältä ;-)