Äiskä lilluu omissa maailmoissaan. Se valmisti aamupalan peittoon kääriytyneenä. Söi peittoon rullattuna. Luki Hesarin peiton sisällä. Selas läppärii peitto ympärillään. Kuunteli puheradioo peiton alla. Katseli televisiota peitoissaan. Se ei päästänyt mua peittonsa sisälle, koska sen silmät ovat taas turvonneet ja pieni hius- suoni on katkennut silmästä. Siksi se jätti englannin tunnin väliin. Siis siksi ku paleli tai siksi ku silmä punoitti. Ulkona kuulemma tuuli, eikä äiskällä ole lämpimiä vaatteita. Siis sellaisia, että voi näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Sanoin sille: "Seli, seli!" Ja se vastasi: Tottakai, seli, seli. Äiskän lääkitys ei taida olla kohallaan. Musta nimittäin vaikuttaa et se on masentunut. Ja niin kävi et masennus tarttui minuunkin. Tässä ollaan. Ja halutaankin olla!