Eilinen seikkailuni naapurissa kostautui, äiskä viritteli parvekkeen ukseen samanlaisen jarrun ku Konalassa ja sanoi; "Tästä päivästä olet tiukan syynin alla. Partsille pääset  vain mun kanssa kimpassa, jos silloinkaan, ettäs tiedät!"

Se on vihotellut mulle, hyvä et sardiinit tuli aamulla tarjolle ja Hesarisilpunkin vaihtoi vast ku karjuin täysillä; "EN PASKO LIKAISIIN PAPEREIHIN!"

Iltapäivällä toki sain jo rapsutuksii ja paikan äiskän kyljessä. Aion sulattaa jään väliltämme. En vain vielä tiedä miten, mut mulla on aikaa ku tekemiset väheni tuon töppäilyn vuoksi. Tosin tiedän nyt millaista naapuris on. Niillä oli partsin ovi auki ja sain kateltua koko lukaalin. Niitten ainoa kissakaveri on tuo esteessä roikkuva hengetön pehmolelu, jonka muka piti estää mua hyppimästä niille. Ja katin kontit. Nyt se on paljastettu ja pelottelemattomaksi havaittu.

Äiskää kärventää rinnasta. Sen piti ulkoilla tänään, mut lepäilyks meni. Ehkä sitten huomenna.

Kamut nautitaan kesästä täysin rinnoin!