Vähemmästäkin menee veteläksi: äiskä toi kaupasta ihanaa courmet-lohta. Tarjoili sitä aimo annoksen silitysten kera. Kehui tyhjäksi syötyä kuppia, puti puhtaaksi ja kysyi: mihin tarjoilen tänään jälkiruokasi? Ehdin tuskin reagoida lentäviin alustoihin ja pieneen murukekoon pöydällä. Tajunta palasi minuuttien viiveellä. Äiskä väitti, että olin heilunut hullun lailla pöydällä. Kierinyt kuin hyrrä ja äkkiä nukahtanut.

Täytyy kaivaa esiin valokuva heräämisestäni.