Palasin vuoden reissulta juhannukseksi 1969. Ihmisvirta Helsingissä syöksyi kohti. Kaikilla kiire jonnekin. Minä seisoin asemalaiturilla kasseineni. Olin asunnoton ja työtön. Niinpä päätin suunnistaa äidin ja isän hoteisiin. Äiti sanoi kyllä, kun puhelimessa kysyin ottavatko tuhkimon takaisin. Isän kiikkua käytin minkä nukkumiselta ehdin. Työnteko ei maistunut. Odotin vain, että jostain tipahtaa asunto ja työpaikka suoraan syliini. Äiti järjesti tapaamisia mm kylän pappilaan. Otin valokuvat ja postikorttinipun mukaani ja kerroin niiden avulla kokemuksistani. Pappia ei oikein kiinnostanut, mutta rouva kyseli kibbuzin lastentaloista. Minulla oli vuosi kokemusta vauvojen hoidosta Tipulissa. Vertailin sitä ja aikaisempia kokemuksiani ensi- kodissa.

Lokakuussa 1969 se sitten tapahtui. Työpaikka ja asunto tipahtivat syliini. Ensikodin johtaja jäi eläkkelle ja Heta soitti, että lastenhoitjan paikka on sinulle, hän siirtyy johtamaan laitosta.

Pakkasin ja lähdin takaisin entiseen asuntooni ja työpaikkaan.