kaappas mut syliinsä, rupsutti masusta ja sanoi: "Ja eiku parvekkeelle." Mä siihen; "Antaisit ensin kalkkunaa kastikkees." Äiskä laitto oven selälleen ja meni pesuille. Puuhas noitten kyniensä kanssa. Laitto mulle lohta hyytelös. Ittelleen hiilihydraattileivän, mansikoit ja kahvin. Pisti insuliinin. Söi. Luki Hesarin. 2h jälkeen katto sokrut. Pistos näytti tehonneen.

Mä oon ollu jo viis tuntii varjos tuolissani. Välillä kelliny auringos. Äiskä lukee ja kuuntelee klassist. Nyt mikro kohisee. Äiskä mittaa taas sokrut. Syö soppansa hiilarileivän kans. Se antaa ruuan sulaa pari tuntii ja kattoo verenässät sitte. Tuo opettelu näyttää alkuun hankalalt. Ateriainsuliinin takia pitää opetella tarkkailemaan oloaan, ettei sokrut laske liikaa. Sitä varten täytyy olla aina mukana jotain makeeta.

Elokuus äiskän silmänpohjat kuvataan ku sen näkö on huonontunu kauheesti.

Näin meillä kaksiossa tänään. Miten teillä?