eikä siitä mitään hyvää seurannut; äiskä typisti mun kynsiä talon isoimmilla saksilla ja naksutteli niitä pelottelu mielessä ku kokeilin toistamiseen verhon repimistä. Tein kunniaa ja jätin roikot rauhaan. On ne mustakin fiinimmät ehjinä, mutta, mutta mitäs veti kartiininsa ikkunan eteen. Aurinko kuulemma porotti suoraan naamaan, eikä englannin opiskelusta tullut mitään. Ihan ku tuo muutenkaan mitään oppis. Samoja sanoja ja asioita päntännyt elämänsä luulisin. Kuka oppii, kuka ei, yritystä ei ainakaan puutu, sanoi äiskä ja veti avaamani verhon kiinni. Siirryin patterille ja aikani lasten kirmailua katseltuani nukahdin pitkille päikkäreille.

Muuttolintuja täällä ei näy ku ei ole yhtään kunnon puuta pihassa, mut joku väitti nähneensä jo pääskysen ja äiskäkin tapasi kauppareissulla västäräkin.