Kaikki alkoi äiskän ja mun piiloleikistä. Illan mittaan tungin itseni jokaiseen kaappiin äiskältä salaa. Sain kehuja ku opin avaamaan ovet ja siitä et  oon pimeänpeloton kissanpissa. Me paketoitiin lahjoja kynttilänvalos. Katottiin televisiost "Joulukuusivarkaat." Banaanin popsittuaan äiskä meni makkariinsa luureineen. Parin tunnin pääst se teki vessareissunsa. Mä mietiskelin eteises mitä antaisin äiskäl joululahjaks. Varvas- vai käsivarsisuudelmii tahkosin päässäni ku äiskä avas eteisenoven ja laitto varmuusketjun päälle. Jatkoin piiloleikkiämme.

Aamul äiskä nousi myöhään sängyst. Mä naukasin täysillä APUUUUAAA!!!! Äiskä avas eteisenoven ja mä naukasin sille: "Miks jätit mut tänne pimeään? Oon maannut koko yön pitkänä ja litteenä. Pelännyt ja huutanut välil apuu, tuloksetta. Kolmelta meinasin pyörtyy ku Hesari putos päähän." Äiskä mulle: "Voi kauheeta, voi pientä, voi äiskän pientä kisunpissukkaa, Viivi anteeks, en huomannut. Mun turkki kostu äiskän kyynelist. Me istuttiin pitkään sylikkäin ja mä vuodatin, vuodatin kaik yön kauhut. Lopulta horjuin ruokakupille. Ahmin pussillisen joululahjagurmeeruokaa. Olo koheni hiukan. Pikkuriikkisen, mut säikyn vieläki ku hissi hyrähtää käyntiin tai mainoslappu putoo postiluukust.