"Kukahan siellä nyt," sanoi äiskä ku lähti avaamaan. Mä huomasin ettei se katsonut ovisilmästä. Pelko hiipi puseroon. Mä oon terotellut naskaleitani pari päivää. Ne säihkyy ku timantit. Kirjahyllyyn kiivetes huomasin niitten luotettavuuden parantuneen 101 prosenttii. Tulkoon pahoipitelijät. Tulkoon rosvot ja raiskaajat. Tulkoon kummitukset ja avaruusolennot. Mä riivin uhkaajat ovella. Puin nyrkkiä ku uksi aukes. Sieltä kurkisti pieni nainen. Se kielillä. Näytti muoviin käärittyjä faneritöitään. Se oli sahannut ja maalannut kissankin. Toivoin et äiskä ostais sen, mut tuolle tulee eläke vast huomen. Ei tullut kauppoja. Ei tosi turpiinkaan. Kuitenkin vieläkin vähän pelottaa. Janne kyl voi jo kohtalaisen hyvin.Mä jatkan harjoitteluu niinku näkyy.