äiskäkin nuortuu. Mä olin kaksion ikkunas ku Janne ja Nanna tupsahti portista pihalle. Aattelin olla reipasta kissaa ja olinkin hetken, mut sit kaksios raikui sellaiset ilonkiljahdukset et sisu meni kaulaan. Säntäsin ja liimauduin kirjahyllyyn. Imin kaiken näkemäni ja kuulemani muistiin ja luulen et viel koittaa päivä jolloin opin leikkimään pikku- ihmisen kanssa. Toivon sitä kovasti.

Jenni- äiti on ottanut nää kuvat. Sain ne läppärille kamuillekin katsottaviksi.

Tässä mietin rohkenisinko jo leikkiä Nannan kaa.