Me nukuttiin puoleenpäivään. Herättiin vasta ku kotisairaanhoito tuli käymään. Ne tulee aina omil avaimil. Äiskä sai puuttuvat lääkkeet. Mä en mitään, vaik nahka kutiaa kaameesti. Mä kai olen allerginen äiskän hilseelle. Ehkä Friskiisilleki. Lidilin halpisruoka sopii, Pirkat kutittaa.  Kitekat ei maistu, wiskas maistus, mut sitä ei oo näkyny aikoihin.

Ku kotisairaanhoito lähti äiskä kerto et vaelsi unissaan lapsuutensa maisemas. Enimmäkseen ryömi ja piilotteli sahan alla muhis ja lastuis. Se sano et on koko aikuisuutensa ajan sillon tällön luurannu siellä unissaan ja pelänny millon mitäki. Nyt sen pelko on haalistunu, eikä sen tarvi enää paetä niin raivokkaasti.

Mä sitä kuuntelin, kuuntelin ja kuuntelin.

Otan nokoset!