28.8.2008 klo 13.45

Potilas sedaation läpi tänään avannut kahteen otteeseen silmiään. Toisella kerralla n. 10 minuutin ajan katse devioitunut ylös oikealle ja pupillit laajat, kuitenkin valolle reagoivat. Lisättäköön, että noin neljä tuntia edeltävästi potilas saanut Diamox- annoksen. Liikutellut kaikkia raajoja spontaanisti. Ei noudattanut.

Erika Wilkman/ sairaalalääkäri

"Minut on kuljetettu teho-osaston virkistyspaikalle ambulanssilla. Olen siellä ainoa potilas. Hoitajia on useampia. Paikka on tunnelmallisella alueella metsässä. Taivaalla tuikkivat kirkkaat tähdet. Vain talo on valaistu. Kuulen alhaalta henkilökunnan ja alakerran naapurin ääniä. Naapuri ihmettelee olenko sairaalassa. Hän ei kuitenkaan tule luokseni, vaan menee ulos terassille katselemaan taivaalle. Myöhemmin paikalle saapuu hänen sukulaisiaan mm. lapsenlapset. Minua hoidetaan hellästi. Hoitaja kysyy haluanko unilääkettä. Vastaan haluavani. Hoitaja iloitsee päätöksestäni. Häntä kehoitetaan menemään lepäämään siksi aikaa kun nukun. Hän epäröi, mutta lähtee lopulta toiseen huoneeseen nukkumaan.

Naapurini on ollut jo tuntikausia terassilla ja katsellut tiiviisti taivaan tähtikarttaa.

Valvova hoitaja käy usein ulkona tupakalla. Hän jättää minut yksin. Huomaan ulkona liikettä. Sinne tulee tuntemattomat mies ja nainen. He keskustelevat kiivaasti. Romaninainen perinteisessä asussa jatkaa samassa asennossa seisomista. Hän ei huomaa kun mies surmaa naisen. Verta on kaikkialla. Olen kauhuissani. Romani riisuu takkinsa ja huivinsa. Hän onkin hoitajani. Hoitaja yrittää viestittää minulle, ettei mitään ole tapahtunut. En tiedä uskoisinko näkemääni vai hoitajaa. Vaikuttaa, että hän huiputtaa minua. En uskalla nukahtaa peloltani."