Mä sahasin kahtena päivänä kirjahyllyyn, sängynalle, kirjahyllyyn, pöydän alle, kirjahyllyyn, kaapin alle, kirjahyllyyn, patterille, kirjahyllyyn ja vielä kerran kirjahyllyyn. Nanna huusi: "Pelkään Viiviii." Ja äiskä: "Voipi olla että kannattaakin, sen kynsiä ei oo leikattu aikoihin." Ja Nanna: "Viivi sähisee shhhhhszzzz." Mä tajusin et oon niskan päällä ja kokeilin uutta strategiaa. Aina kun äiskä leikki Nannan kanssa hiivin hyvään tähystyspaikkaan. Se kannatti. Tunsin itseni kaksion valtiaaksi. Olemukseni viesti kaiken tarpeellisen. Sain olla melkein rauhassa, jopa käydä syömässä Nannan kyläilyn aikana.

Olin niin kissaa, niin kissaa.

Ylpeä itsestäni.

Kissojen kissa.

Minä ihte

Viivi, virveli, hieno kissukka.

Kamut olkaa otettuja mun puolesta.

Viivi ja äiskä aina maanantaisin arjessa sovussa.