Uusi näkökulma kaksioon: kirjaimellisesti.

Oon kaivannut muutaman päivän Puustellinrinteessä lainassa ollutta läppärii. Ja äiskää. Poissaolevaa äiskää. Ei fyysisesti. Ei toki. Äiskä makaa sohvallaan kuin virtahepo ikään. Syttyttelee kynttilöitä lyhtyihin. Lyhtyihin siksi, ettei häntäni kärähdä, kuin muinoin. Tänään ikkunaan aseteltiin adventtiharkko. Tietokirjat alusinaan, et tuike näkyy uloskin. Mun makuualusta siirtyi piirunverran nurkkaa kohti. Mourusin; epistä, epistä, en kaipaa vaihteluu! Ja äiskä; Sun parastas aattelin. Nahkas varisee kuivuuttaan. Totta puhut, sanoin ja pyysin pyyhettä pyllyn alle. Äiskä laskosti liinan patterille. Kiitokseksi tamppasin uuden raapimaräsymaton ja päätin nukkua päikkärit sen päällä.

Elämä valuu uniin. Äiskällä on velvollisuus vaipua syvyyksiin pimeimmän kaamoksen ajaksi. Postiluukusta tippuu äänikirjoja. Äiskän merkilliset korvat kuulevat nukkuessakin. Kai?

Pilviverho repeilee Vuoren yllä. Kamut halit kullekin meiltä!