en sitten millään. Äiskää en saa hereille, vaikka on arki ja maanantai. Tai onko? Pitkän huutosession jälkeen, uskottelen itselleni että on yö, vaikka aurinko paistaa. Paistaako aurinko maanantaisin? Ei kai. On siis sittenkin sunnuntai. Sunnuntain erottaa siitä, että Hesari painaa puolta enemmän kuin arkena ja sen lukeminen kestää tolkuttoman kauan. Hipsin ovenväliin ja totean siellä olevan postillan perin arkiseksi. Se näyttää sisältävän kuvia ja kirjoituksia Niinistöstä. Niinistö suukottaa Jennii. Niinistö hymyilee Jenneineen. Niinistölle jaetaan kukkakimppui. Kirjoitetaan suurten ikäluokkien Niinistöstä. Niinistön elämästä kaikkineen. Vaikuttaisi siltä että on sunnuntai. Mutta lehti on ohut. Aivan liian kevyt. Maanantai sittenkin. Jatkan mouruamista liukuoven takana. Potkin ja paukutan sitä. Äiskääää on arki ja maanantai, kuuleeko äiskäää..

Nousee se! Sitten kun on nukkunut tarpeekseen. Ei häpeä koisii puoleen päivään.

On lakannut häpeämästä elämänsä kiemuroita.

Me tehdään samat, kuin viikon jokaisena päivänä.

Ja tänään on kuulemma arki.

Olkoon arkesi näköisesi, sanoi äiskä.

Joo, myöntelin mä.