Kipaisin suosiolla hyllyyn. Äiskä sanoi Nannalle: "Annetaan Viivin olla omissa oloissaan, kun sitä noin pelottaa." Mä nostin päätäni kirjarivin takaa ja naukasin: "Miten niin pelottaa?" Nanna innostui kiljumaan: "Viiviä pelottaa, VIIVI, VIIIIVIIII.:" Rohkeuteni suli. Kyyristyin matalalentoon. Painoin kiinni silmäni ja jäin kuulolle. Näin silmissäni noitten touhut. Maalailin mielessäni kuvia tapahtumista. Olin mukana muovailemassa kissoja, piirsin, lauloin Ihahhaata: laukkasin kaksios ristiin rastiin, hiivin kissan tassuin, nukuin karhun unta. Välil Janne lähti kauppaan ja Nannal tuli heti ikävä. Nuo päivystivät ikkunassa ja riemuitsivat ku Janne ilmestyi kasseineen portista pihalle.

Hyllytys loppui siihen kun Nannaa alkoi nukuttamaan. Äiskä sai lopuksi isot halit ja mä hyppäsin alas kun ovi napsahti kiinni.

Haleja teillekin kamut.