Jäin kiinni itse teosta! Aavistin et äiskä lähestyy Nikon kourassa. Päätin pysyy siit huolimatta kaiteella. Tuumin: "Nauttikoon koko rahan edest mun nöyryyttämisest."

Välil horjahdin. Tajusin et piikkipensas on kohtaloni. Ehdin toivoo et äiskä nakkais kameran puskaan ja pelastais mut. Kuin ihmeen kaupal löysin tasapainon uudelleen.

Hetken unelmoin vietetyist hetkist naapurin puolel. Kahdesta kaveristani siellä. Sit muistin äiskän kertoneen et kisut ovat muuttaneet uusiin perheisiin.

Entä jos mäkin,,,,jos äiskä pillastuu lopullisesti ja antaa mut adoptioon. Ajatuskin sai niskanahan nykimään, selkäkarvat liehu ku tuules. Mä lensin Pegasoksen lailla olkkariin. Kaivauduin turvaan. Viikset väpätti. Silmä kostui.

nappas mun ahdingostki kuvan. Sillä ei oo mitään rajaa. Lopuks äiskä silitti mun tukkaa ja lausahti; "Oot turvassa mun luona tapahtui mitä tahansa." Me rakastetaan toisiamme!