Uusi navetta oli valmistunut. Alkuun siellä asusti myös kanoja ja kukko. Kukon kiekaisut herättivät ainakin kanat.  Olimme seuranneet jo pitkään navetan alle munineen kanan hautomispuuhia. Äiti oli sanonut, ettei kanaa saa häiritä, koska sen munien täytyy pysyä lämpiminä, että niistä tulee tipuja. Ja tipuja sieltä tosiaan tuli, vaikka kauan se kesti. Niin kauan, että oli kaiken uhallakin pakko tunnustella lämpimiä munia, kun kana säikähtäneenä lehahti pesästään. Hirvitti, jos se hylkää munansa. Salaa seurasimme, kun se lähdettyämme meni takaisin hautomaan.

Ja kerran aamulla navetan alta kuului heikkoa piipitystä. Monta pienen pientä tipua hyppeli kanan ympärillä. Niitä sai helposti kiinni ja ne tuntuivat niin lämpimiltä ja pehmeiltä käsissä. Varovasti hoidimme tipuja, vaikka kanaemo yritti nokkia.

Kuvassa tiput jo isoiksi kasvaneina vanhempiensa ja meidän hyvässä hoidossa?