aamupalaksi. Äiskälle mieliksi söin ne. Äiskä on ollut ihan outo. Yhtä outo kuin koko elämäni ajan. Outo- äiskää ei pysty lukemaan ruumiinkielestä. Jähmeys tarttuu. Mä yritän näyttää mallia. Venyttelen piiiitkäksi, heiluttelen koovii, viuhdon hännällä, viiputan viiksil, puhaltelen kaavapalloi. Ei vaikutusta. Hermostun. Nyin kinttuihin koloi. "Rasvaan koipes, jos et lopeta. Ei kuulu uhkausta rasvaamisest. Oon oikeesti huolissani. Mikä herättäisi äiskän?

Se ei haista, ei maista, ei kuule, ei näe. Ei tunne. Ei oo, ei tuu, ei mee.

Mun äiskä ressu vajosi syvälle. Ja mä en jaksa sen kaa.