naukasin liukkarin takana ku olin kattanut pötyä pöytään. Äiskä nousi heti. Sain silitykset ja vuolaat kiitokset huomaavaisuudestani. Verhoja raottaessaan äiskä ilahtui valkean kertymästä luontoon. Mä näin sen ensin, mut päätin säästää yllätyksen äiskälle: aatella et ihan lunta. Ehkä liukastakin kauppareissulla. Kuka tietää?

Taidan avata samantien adventtikalenterini luukun.

Halit kaikki kamuseni, karvaiset ja hellät!