muinoin lakkihyllylle. Nykyään milloin minnekin. Makkaria nuohotessa olkkarin verhon taakse. Olkkaria käsiteltäessä vaatekomeroon. Keittiön ja eteisten putsauksen ajan kyyhötin kylppärin kaapin alla. Metelin lakatessa, odotin vartin. Hipsuttelin sitten tarkistamaan sohvalla lojuvan äiskän kunnon. Sydän tikitti kiivaasti. Vaatteet kaipasivat vääntöö ja kiertoo. Muuten lasillinen kaurajuomaa palautti äiskän tiskipöydän ääreen. Parvekkeen se tyhjensi ja siivosi tulevan myrskyn vuoksi. (ja siksi et luonto roiski vedet harjan ja lastan alle)

Viikonloppuna me saadaan taas Nannukka kylään ja kai ulkomaan vieraitakin. Eihän se sovi et vieraat joutuu hengittämään mun karvoja sisuksiinsa. Ei tietenkään. Jospa putsaisin turkkini perusteellisesti. Aina nimittäin. Aina. Saan kuulla et mistä noita karvoja oikein tulee!