Kattelin matkakorii haikean pelokkaana. Päivä oli jo pitkällä. Jenni ja pikku- ihminen touhunneet kaikenlaist. Vain Jannee ei näkyny. Se tuli myöhään töistä. Laitto yösyömist, pelas shakkii netis, katto elokuvan. Anto Banzolle ja mulle murkinaa. Vaihto Hesarii. Nukahti aamuyöst. Mäkin kääriydyin rullalle. Kattelin unii äiskäst.

Iltapäiväl Jannen käpälä piippas. Se käänsi kylkee. Mä kävin naukasemas. "Haloo unikeko, äiskält tuli viesti."

Ootin Jannen sängyn vieres.

Puolen tunnin kuluttuu naukasin: "Ala nousta siitä, meidän pitää lähtee Konalaan." Janne venytteli. Otti luupin. Tekstas. Tullaan su. Väsyttää. Nielasin pettymyksen sisään valuvat tunnot ja kyyneleet. Lähetin äiskälle kuumii ajatuksii ja tunteet kiiri eetteriin.

Ei vieläkään eloa täällä korkeuksissa.

Masensi. Masensi niin helkutisti.

Terkkuja kaikil. Mä käyn maate. Lepo lohduttaa ja ruoka!