Yritin olla sateensuojas ja vähän tuulenki. Vaan eipä pylväs suojannut. Äiskä sanoi ku tuli labrast ettei mun enää tarvi vahtii noit Nannan isin nukkeja. Se avas partsinuksen. Tuuli ulvahti: "Pysy sisällä katti tai kastelen turkkis." Mä sille: "Et siihen pysty." Tuuli rehenteli: "Pyydän sateen messiin." Ja sehän pyysi. Mä liu ùin parvekkeel ku lastu laineil. Säikähdin pelottelupehmoo et häntä paisu metriseksi läpimitaltaan. Kokeilin silti kaidetta. Puhuri paiskas mut tantereel. Päätin tulla äiskän viekkuun lukeen Hetalta saatuja Kotiliesii. Liedet lämmitti jutuillaan. Me aseteltiin kynttilöit pöydil. Uhmattiin kaamosmasennusta, joka yritti laskeutuu kaksioon. Sehän poistu. Ei kuulemma tykännyt pyromaaneist. Me muka pyrömaaneja. Poltetaan vain hallittuu tulta. Tiedä teistä, irvi kummajainen. Hyvä et lähti. Äiskä ei saa lihoo enää. Viimeksi ku masennus tuli se paisu puolesvuodes 30 kiloo. Mä en ollut sitä korppujen syömist todistamas. Silloin Konalan kaksioo karvotti Pähkinä niminen kani.