Yritin myös nukkua läppärin näppisten päällä, kun Janne pelasi pelejään.  En onnistunut aikeissani. Janne palautti arkeen nostamalla mahan alta... vips ja hupsista, jalat tömähtivät tantereseen. Tein uusio yrityksen. Yhtä huonoin tuloksin. Menin keittön kaappiin, kahdeksansille päikkäreille. Näin unta pikku- ihmisestä. Se lauloi: "Ihahaa, ihahaa hepo hirnahta aaa." Olin sen ratsu. Pegasos. Lentelimme maailmojen halki. Yhä uusiin ja uusiin paikkoihin. Heräsin. Olin menettämässä siipeni ja vaarassa pudota. Sain unenpäästä kiinni ja jatkoimme ilmojen teille.

Päikkärit ovat hyvän elämän ehto, sanovat Viivi jaäiskä.