vieläkin ja vielä ja vielä. Äiskä jäi kalakeiton vangiksi. Se on kuulemma ainoa ruoka joka sopii sen vatsalle. Uskoisinko tuota vai en.

Meille piti tulla tänään vieraita Puustellinrinteestä, mutta mitään ei ole kuulunut tähän mennessä. Tosin päiväkin on vasta aluillaan, koska muuta ei ole tehty kuin syöty aamiaiset ja luettu lehti. No mä järjestin äiskälle pientä puuhaa: revin hyllystä lattialle puhtaan pyyhkeen ja pissin siihen: varoitin kyllä naukumalla ensin; tuu vaihtaan paprut, ne haisee. Mitään ei tapahtunut. Asioilla on seurauksensa, totesin ku äiskä urputti ja haukkui. Saan pestä kuulemma pyykkini. Äiskä nimittäin pesi eilen kaksi koneellista omiaan ja sille riitti sitä laatuu.

Mä taidan katsoa löytyykö äiskältä lisää työhistoriaa. Kiinnostaa nimmittäin sen vaiettu nuoruus.

Kamut meilläpäin on kaunis päivä. Entä teillä? (kunhan kyselen)