Äkkiä mulla välähti. Huomenna on se päivä ku Janne, Jenni ja pikku- ihminen hakee mut hoitoon. Jää näkemättä Kreikasta tulevien rusketukset. Kuulematta niitten matkakokemukset. Haistelematta etelän kattien hajut. Maistelematta kalkkunat sämpyläin päältä. Kaks viikkoo ilman mungon mungoo. Ei äiskän sylii. Ei varpaita heilumas sinises tuolis. Jannella tietsikka pragas. Ei sitten blogiakaan. Pikku- ihminen muutti kevääl uuteen kotiin. Se on Malmil suuren mäen päällä. En tunne ympäristöö, en nurkkii, vessa voi olla hukas, ruuat hakuses. Onneks äiskä toi eilen kaupast mun herkkuruokii. Mä jaan sapuskat Banzon kans. Mä tungen sen reviirille ja muistan vanhastaan, et tappelu siit tulee. Banzo on nuori mies- kissa. Mä tällanen vanhahko kaavoihin kangistunut erakko. Tiikerin kans opittiin kunnioittamaan toisiamme. Kai se Banzonkin kans on mahdollist.

Entä pikku- ihminen? Se tietää kotonaan meidän piilopaikat. Nyt sytytti, mä ehdotan Banzolle diilii. Painetaan eri suuntiin ku pikku- ihminen aikoo silittää. Suojataan toisiamme. Naukastaan kuoros ku pikku- ihminen kiljahtaa ilosta.

Banzon täytyy suostua tähän.

Oon varma et se suostuu! ;-)