oli ollut tuskallinen.

Kännykkä soi aamul. Äiskä vastas ja huokaili. Se sano et keittää kahvit valmiiks. Ovikello soi melko pian. Me mentiin avaamaan. Mä katoin Jannee silmät pyöreenä. Sen takki roikku rikkinäisenä. Naamas oli jotain outoo. Toinen silmä ei auennut. Turvotus näytti pahalt ja silmänympärys melkein sinimustalt. Päälael ja otsas punotti. Janne otti kahvii vapisevil käsil. Äiskä kaivo silläaikaa Panacodii kaapist. Sit me istuttiin ja juteltiin yön tapahtumist. Janne ja ystävänsä lähtivät yhdelt baarist. Äkkiä joku löi Jannee niin et se kaatu maahan. Janne suojas päätään käsillään ja sai useita potkuja sinne. Se ystävä soitti poliisil. Kun miehet kuulivat sen ne juoksivat tiehensä. Niitä oli kai 5-6. Poliisit tutkivat, kyselivät ja kuvasivat. Ne toivat Jannen kotiin ku se ei halunnut et tilataan ambulanssi. Yön se vietti suihkus et rauhottuu. Se ystävä tarkisti yöllä et kaikki on ok. Päänsärky oli kova, eikä unta tietenkään tullut.

Meni arvailuksi miksi ne hakkasivat Jannen. Se ei ollut vaihtanut sanaakaan niitten kans. Ne olivat istuneet viereisessä pöydässä ja se ystävä tunsi ne. Äiskäkin kuvas Jannen vammat. Kuvia tarvitaan aikanaan oikeudessa. Mä aattelen et riivin ne tyypit kynsilläni jos näen joskus. Meil on kamalan paha olla tuon vuoksi. Ei tullut hyvä alku Jannelle tässä lähiössä. Nuo aseman seudut ovat levottomia kaikkialla.