Sehän meni jo rutiinilla, sanoi äiskä ja avasi korini luukun. Astuin muina naisina kahisevaan postikasaan. Nuuhkin kirjeet, mainokset, ilmaisjakelupostillat ja ainoan Hesarin. Äiskä oli kääntänyt Hesarinsa systerilleen et mulle riittää varmasti kuiviketta ja ittelleen tuttuu lukemist.

Yöllä heräsin painajaiseen. Olin junassa koirien, leijonien, susien ja karhujen saartamana. Ne tökkivät korini vuolaaseen virtaan. Pyörteet imaisivat kitaansa. Vajosin pohjaan. Nauúin ääneni käheäksi. Heräsin ku äiskä tuli mittaamaan verensokrut. Sillä oli huono olo. Kerroin uneni. Äiskä lohdutti ja antoi nautaa kastikkees. Itte se rouskutti näkkärin. Pelko kuihtui syödessä. Päätin olla ruikuttamatta seuraaval junamatkal. Ehkä? Riippuu matkaseurast. Mennes pikkukoirat räksytti. Palates isohurtta työnsi kuononsa mun luukulle. Se näytti miten junas ollaan. Sano et nukut kissan- nassikka tai alan haukkumaan. Mä otin uhkauksen tosissani. Pari kertaa naukasin ja lopetin ku se avas silmänsä. Aattelin kaikenlaist. Rapsutuksii ja heekkui mitä sain Raijalt. Muistelin tuoreen ruohon tuoksuu. Mereltä leijailevan suolan aromii. Vanhan talon omituisii lemahduksii. Autokyytei. Taksimatkoi. Lomaa.

Ja kaikkia kamujani tietty. Halit vaan kaikil!