Stop huudoista huolimatta annoin kynsien laulaa. Möyhensin äiskän lempituolii niin et pehmusteet hylly. Siitä sai ku ei antanu mulle tarpeeksi huomioo. En päässy syliin, en parvekkeelle, hyvä et puhdasta Hesarii tuli, mungon mungoo ei oo lentäny ja ruokaki maistu ihan p...ltä.

Äiskä vetos väsymykseen. Sitä tympi ku kaupast ei löytyny sopivii vaatteit. Sen verensokerit heitteli ja..ja..

Ja mä pidän huolen et tän päivän jälkeen tost tuolist ei oo ku runko jäljel. Uskokaa tai älkää.