Äiskän kädet vapisi kun se leikkasi kirjekuorta auki. Se katto mua. Laitto postin pöydälle. Pyysi mut syliin. Käski rauhottuu ja kun makasin hengittämättä, otti kuoren, sen sisältä paperin, avasi tiedotteen, korjasi laseja nenällään. Paperi tärisi, tuoksui musteelle ja kostealle. Äiskä huokasi, taittoi valkean puolen sisäänpäin, kosketti paprulla mun nekkuu ja sanoi: "Kystassa ei ole enää tiivistymää, toinenkin on ok, kaikki siltä osin kunnossa." Viivi, nyt on yksi huoli vähemmän. Keksitään tekemistä, luetaan vaikka. Mä pinkasin etsimään kirjaa. En osannut valita sopivaa. Äiskä käpertyi lukemaan englantia, luki tuntikausii. Mä kattelin ku kypsät lumihiutaleet lasketuivat partsin kaiteelle, sulivat. Vesinoro valui ikkunan lasii, hissi kulki alas ja ylös, alas ja ylös....