ainakin melkein, sanoivat nuo ku tulivat eilen reissulta kaksioon. Äiskä pyysi auto- ja -kantoapua vierailta ja sai sitä. Jannelle hankittiin imuri ym. siivoustarvikkeita ja äiskä + mä saatiin tupaantuliaisiks kahvinkeitin. Entinen olikin jo "hiukan levinnyt liitoksistaan." Nannukalle äiskän repusta löytyi kirppisvaravaatteit ja mulle ei tietenkään mitään. Mua ei haitannut, koska sain jo ovella vierailt ylenmäärin rapsutuksii ja kehuja reippaana olemisest. Äiskä sanoikin: "Oon niin ylypiä susta ku et yhtään hurlumheilunut ja oksennuksetkin teit aamulla kylppäriin." Mä kiittelin äiskää häntä pystyssä. Se sai anteeks senkin et nosti vieraiden ja mun pedin makkariinsa. Mä muka raavin lakanat suikaleiks. En ymmärrä tommosta lausahdusta. Mun kynnethän on töpöistä töpömmät. Niillä mitään riekaleit saa aikaseks. Vieraat köröttelee kohta keltasen talon pihaan. Siellä Väinö ja Sauli ja Kisu istuu täpinöissään oottamas niitä. Mua jo ikävä kalvaa, mut onneks huomen tulee pikku-ihminen piristämään meidän päivää. Mä taidan haastaa Nannan leikkimään kanssani. Yritän. Yritän oikein kovasti.

Äiskä sano et kiittele viel vierait seurast ja kaikest muustakin ja toivota kamuilles multakin terveisii.

Ja Raijalle halit ja hyvää huomista päivää.