Viivi ulkona jaetaan haravoita talon asukkaille: on kevätsiivouksen aika, hop, hop, kissa, velvollisuudet ensin ja sitten unet. Mietin näinkö unta. Unta vai totta. Ei voi olla. Ei nyt. Että muka haravoimaan puhdasta pihaa. Lumen sulamisen jälkeen paljastui auran rikkoma keinu, hiekkaa ja soraa, mutta roskia en ole nähnyt kuin ani harvoin ja nekin kiikutetaan pikapikaa katoksen sisään. Tiivistin uniasentoa ja silmieni luomia. Näppäsin valikoivan kuulon päälle. Äiskä yritti: siellä on kahvitarjoilu, ties vaikka makkaraa kissoille. (mua et huijaa, aattelin)

Ja illemmalla: voitais kantaa varastosta muutama roju lavalle. Viivi herää nyt. Auta mua. Yksin en jaksa, naukui äiskä. Pysyin aamulla ottamassani asennossa.

Ei ole siivouspäivän voittanutta, ihanampaa lepoa kuin tää!