sanoi äiskä kun ihmettelin lukulampun uutta paikkaa. Äiskä vaihtelee joutessaan lamppujen ja huonekalujen paikkoja. Se ei ymmärrä mua. Miten mä voin tottua uuteen kaksioon kun mikään ei pysy vuorokautta pitempään entisellään. Naukasin: "Kato kinttuuni." Äiskä: "Hirveen näkönen." Mä: "Kasvaakohan siihen uudet karvat?" Äiskä: "Epäilenpä että ei:" Mä: "Sun syy et näykin kaavojani." Äiskä: "Miten niin?" Mä: "Teet mulle turvattoman olon ku vouhotat:" Äiskä: "Mä mitään vouhota. Sisälläni riehuu tulipalo." Mä. "Narraat." Äiskä: "Siltä musta tuntuu." Mä.: "Soita terapeutille." Äiskä: "Taidan soittaa. Kiitti huolenpidost." Äiskä puhu pitkän puhelun auttajan kanssa ja rauhottu. Sanoin; "Sammuko tules." Äiskä: "Ainaki hiukan hiipu." Nyt voit naukuu mulle huolias, jaksan taas kuunnella." MÄ oikein mourusin. Heti helepotti aivan kauhiasti.