sanoi äiskä ja sytytti kaikki lamput herättyään kymmenen korvilla. Oli pimeää kuin säkissä ja äiskä kertoikin mulle tarinaa hölmöläisten touhuista samalla ku keitti kaffeet. Kahvit juotiin kynttilöiden tuikkies pöydäl. Mä kerjäsin kaiteel murkinaa ku äiskä unohti täyttää mun kupin. Se ei saanut peppuunsa ylös tuolist. Mä jurotin. Hyppäsin pöydäl. Äiskä käski häipyy siit. Kun en uskonut, se työnsi mut Hesaril alas. Se luki lehtee tuntikausii. (ainaki kaks) Mittas sokrut. Joi uudet kaffit Kantolan rapeiden kera. Mä hiippailin nuken viekkuun nukkuun. Äiskä alko värittään paintilla kuvii. Mä seurasin sitä. Se haro tukkaa. Kaivo korvii. Pyyhki nokkaa ja silmii. Lipo huulii. Käsi täris, eikä sen väritykset menny putkeen. Se noitu. Huokaili. Piereskeli.

Homma kesti ja kesti. Viimein yks nous ja keitti perunoit. Mittas sokrut. Pisti piikit. Söi. Röyhtäili. Tuijotti tovin kynttilän liekkii. Mä kaartelin sen kintuis. Juoksentelin ees taas. Kaartelin lisää. Kerjäsin kaiteel. Pompin pöydäl.

Viimein äiskä heräs. "Voi herranjestas, sä et oo saanut koko päivänä tuoretta ruokaa." Se muusas mulle paistettuu seitii kuppiin.

Mä söin autuaana. Söin, mässytin ja oksensin tunnin päästä kahdelle puhtaalle matolle. Äiskä kuuras matot. Näytti ku se ois ollut kiitollinen saadessaan järkevää tekemist.