Äiskä nimittäin jätti makkarin uksen auki; mun tulla ja mennä. Mieleni mukaan. Pitkin päivää. Aluksi kaivauduin peiton alle. Varmuuden vuoksi; jos tuo laupeus olikin unohdus. Silkka kömmähdys. Hajamielisyyttä. Tai. Mikä pahinta; jokin testi.

Mutta ei. Liuku-ovi on edelleen ammollaan. Teroitin jopa kynnet patjan suojukseen. Odotin reaktiota. Sitä ei tullut.

Tai tuli. Viiveellä ja sitten; täysi hiljaisuus. Äiskä vaikuttaa oudolta. Puhuu outoja. Outoilee. Oon ällikällä lyöty. Mistä tämä laupeus? Kyselen. Äiskä ei vaivaudu vastaamaan.

Mysteeri. Mun arvoituksellinen emoni makaa luurit korvilla ja tuhisee unissaan. Muka kuuntelee kirjaa. Kai mäkin voisin noin kuunnella. Eipä ainakaan aivosolut rasitu.

Kuulumisiin kamut. Sateella väsyttää