Otin hyllyssä rennon asennon ja salakuuntelin Nannan ja äiskän jutut. Pikku- ihmisen puhe soljui kuin laulu, ainakin mun mielestä ja levyt soivatkin ahkerasti "lautasella."  Oikeastaan liikaa ku oon tottunut äänettömyyteen. Äiskä kuuntelee kaiken luureist ja puhuu päivittäin vain pakolliset jorinat, jos niitäkään.

Viel pikku- ihmisest. Se juoksi ovelta kädet ojos mun luokse ja kiljui: "Viivi, Viivi, Viiiiviii.." Mä säikähdin ja säntäsin, minnekäs muualle ku hyllyyn. Nanna juoksi perääni. Kiipesi alatasolle ja sai hyllyn huojumaan. Mä luulin et tuli meidän tarun loppu, mut onneksi äiskä riensi apuun. Sen selitykset menivät perille. Mä sain rauhan. Nuo ryhty oitis muovailemaan kissoja ja käärmeitä. Janne pelaamaan yms.

Häiden merkeissä on kulunut loppuilta. Kruunun perijä saanut prinssinsä.

Mä sain nautaa kastikkeessa. Äiskä kaalikeittoa.

Kamut juhlitaan lisää klo 22. Hyvää ruokahalua. Tsau!