Nyt meni rutiinit rikki. Aamupunnituksen sun muitten touhujen jälkeen äiskä raotti eteisen ovea ja hups siellä ammotti Hesariton aukko. Niin käy joskus et ne unohtaa meidät. Äiskä otti puhelun Hesariin. Sieltä automaatti vastasi et valitusaika on ohi. Äiskä hukkasi pasmat. Kahvi maistui ilman lehtee peeltä. Ituja se ei jaksanut vitamiinien puutteessa heitellä. Mä naukasin; "Eiks eilises lehdes oo vielä lukemist." Äiskä siihen; "Se ei haise tuoreelle painomusteelle." Mä; "No jo on murheet." Äiskä; "Sä mun murheista mitään tiedä." "En sit, sanoin ja hyppäsin sitä lohduttamaan. Se ei ottanu mun sääliä tosissaan, vaan alko napsutteleen kännykkää. Ne puhu systerin kans pitkän puhelun. Äiskä aikoo lähtee systerinsä luokse kylään sit ku on saanu diabetes lääkkeet ja näkee miten ne tehoo. Mä kuulemma pääsen pikku- ihmisen perheeseen siks aikaa. Äiskä alotti jo evästyksen; "Banzon kans pitää sit olla hienotunteinen. Öykkäröinti siellä ei auta sopeutumista ja uudet ystävät Tiikerin kuoleman jälkeen on kullan arvoisia. Mä naukasin; "Entä jos Banzo häiriköikin mua?" Sitten vaan yritätte tutustua toisiinne. Pläp...plääp....

En viitsi kommentoida.

Tsau!