Mun äiskä teki sen; lähti kauppaan, vaikka polvet tutisi. Se huojui ja pysähteli. Valitsi sulaneet polut jalkojensa alle. Kärryt tuekseen. Osti tuorekamaa ja mulle Sheeban lohta. Mä nauùin; "Äkkiä, äkkiä, en jaksa oottaa."  Äiskä kippasi lohkotun pateen lautasel ja mä, söin autuaana, hitaasti, nautiskellen, jokaisen murun. Tuo osti itselleen eineksii ja paljon marjoi ja hedelmii. Se on vieläkin väsynyt ja huonovointinen, pelkää haimansa puolesta, eikä oikein jaksa hengitellä kunnolla. Mä oon päivystänyt olkkaris. Äiskä nukkunut tai kuunnellut cd- kirjaa. Tämä päivä on ollut kuitenkin lyhyempi kuin eilinen. Vettä sataa. Joet uhkaavat tulvia. Meillä on lähistöllä vain pikkuinen Mätäoja. Ehkäpä sekin paisuu nyt joen mittoihin, kun lunta riittää, riittää..

Äiskä näyttää nyt voivan paremmin. Se aloitti päivällä kortisoni- kuurin, kun sitä kerran on varalle määrätty.

Joten nou hätää, kamut voikaapa hyvelisti.