et mä voin syödä. Kantaa mut Hesarisilpulle. Päivystää mun unia, silloin ku ei nuku tai on kotona. Meidän ruokapaikat sijaitsee eri puolilla kaidetta. Välil mä hiihdän matalana syömään ku luulen et Banzo nukkuu. Syön ja vilkuilen. Vilkuilen ja syön. Jos Banzo huomaa mut liikentees se haluu leikkii. Se hipsii, hivuttautuu, haahuilee hipi- hiljaa mun nekun eteen ja uhkailee hännällään. Mä säikähdän ja pamahdan ilmaan. Lennän verhon taa, patteril huudan äiskäl: "Äkkiä Ventolinee, mä tukehdun." Äiskä mamoilee: "Mikä on." Onko kisut riidoissa? Mä luovutan. Banzo ei oo viel koskaan häirinnyt mua piilossani. Se tietää et herkät neidit tarvii suojavyöhykkeensä. Siitä sille kiitos.

Äiskä kävi tänään työväenopistolla. Se käski penkoo valokuvamaailmasta tänne pari kuvaa.

Heippa kamut. Toivottavasti teillä on rauha!