Mä oon joutessani pistänyt turkin kiiltämään. Äiskän mielestä liikaakin. Se urputtaa takakintuistan, joista kieltämättä paistaa nahka läpi. Joskus jopa rikkinäinen solukko. Mä en oo aikoihin syönyt mulle sopimatonta liivatetta, mut jalat kutiaa silti. Enemmän kuin äiskän, joka raapii et kuivunut nahka pöllyää kaksios. "Kintut kuivuu," se valittaa, hakee puolen litran rasvapullon ja sivelee koipensa kiiltäviksi. Mä poistun piilooni, koska inhoan rasvaamista. Erityisesti voideltujen takajalkojen nuolemista.

Aamu venyi pitkäksi. Sain kyllä äiskän hereille, mut se oli tunteja niin tokkurassa, ettei muistanut antaa mulle muonaa. Ei ees raikasta vettä. Puhumattakaan papruista. Nakkelin niskoja. Pyörin jaloissa. Hypin pöydälle. Ravasin vessassa. Räpsin verhoi. Terotin kynnet sohvaan. Poljin peitteitä. Nau´uin heeerääätystä x10.

Ja viimein.

Jo melkein iltapäivällä, tuo tokeni . Otti kaapista eilen ostamaansa lohipateeta. Kumosi annoksen kuppiini. Sanoi: "Ooppa höveli." Mä siihen: "Oon, oon." Söin autuaana. Tuo jatkoi Hesarin tavaamista. Söi samalla karviaisia ja luumuja. Lopuksi persikan.

Kamut kesä keikahtaa syksyyn, mutta vieläkin on lämmintä ja Hesa pullollaan konsertteja. Meillä soi konsertit korvaavat levyt. Ja sohvat kuluu!