Aamu aukes varhain. Mutta vain mulle. Äiskään ei tehonnut tavanomaiset konstit. Tein kaikkeni. Aattelin et se on kuollut ku ei ees kuorsaust kuulunut. Hien hajut loppu ku se sai hypot kuriin. Sen on täytynyt lähtee. Jättää mut. Hyvästellä koko roska, niin ku se kerran uhos.

Otin torkkuja pitkin aamuu. Nälkä kurni mahas. Kyl mul naksuja oli, mut samat rapiat öin ja päivin. Kuka niitä viitsii napostella. En ainakaan mä.

Ootellessa tsekkasin kirjahyllyst luettavaa. En itselle, vaan äiskälle. Naukasin liukuovel et alan lukeen olkkarist ääneen. Pistin paremmaks ja uhkailin lukee maaliskuisten kollien äänel.

No tulihan se sielt. Syöksy kylppäriin tuhatta ja sataa. Pyyteli anteeks ku oli pitänyt mua näläs.

Mä oon viettänyt sunnuntaita ikkunas roikkuen. Eilen kattelin poikien jalkis- matsii. Nannakin sai potkii palloo niitten kans. Mä tykkäsin katella Nannan riemuu ku pojat kannusti sitä maalin tekoon.

Mukavaa alkavaa viikkoo kaikki kamut.