Äiskä sanoi:"Siivoa sä tuo sohvan taus, niin saat siitä uuden piilopaikan." Mä: "En viitsi." Äiskä: "Sitten otan imurin esiin." Ja sehän otti, ei vain uhkaillut. Äiskä pisti olohuoneen hyrskynmyrskyn. Vaihtoi sohvien paikkaa ja siirsi lipaston keittokomeroon. Kukkakin lähti olohuoneen nurkasta. "Se tarvii valoo ja happee," naukasin ja äiskä yhtyi mielipiteeseeni.  "No mitä mieltä oot järjestelyist;" kysyi äiskä ku makasimme sohvalla sylikkäin. Venytin rupista kinttuu. Käänsin korvia. Häntä vipatti. Pelattiin silmäpelii. "Oot mielissäs kun tilaa tuli lisää," kehui äiskä. Nous ja meni keittokomeroon. Se valmisti risottoo. Höysti sitä kanttarelleil ja kysy syönkö mä. "Mieluummin Sheebaa, kiitos," sanoin. "Sheeba makaa kaupan hyllyllä, mutta Pirkan kanaa löytyis."

"En huoli"

"Oo sit syömättä."

Sain naksui ja tyydyin kohtalooni.